Puhuttu sana ja kirjoitettukin
Spoken Word
Ensimmäinen spoken word video, johon olen koskaan törmännyt oli mielestäni tämä Shane Koyczanin “This is my Voice”. Kun löysin sen, oli se varmaan kymmenen vuotta vanha, eikä tarvitse kauaa odotella, niin ikää sillä on kaksikymmentä vuotta.
Katsoin sen nyt taas pitkästä aikaa läpi ja kylmät väreet saan siitä edelleen. Jotain todella vaikuttavaa tuossa on minulle ollut silloin kun kohdalle osuu hyviä. Itse määrittelen spoken word esitykset jonnekin runouden, rapin, stand-up komedian ja puheen pitämisen välimaastoon. Tärkeässä roolissa on itse esitys ja aika paljon iloa saan puheen dynamiikasta: kasvavasta voimakkuudesta, huutamisen rajoilla käynnistä, rappia muistuttavasta nopeudesta ja yht’äkkisestä hidastumisesta ja hiljenemisestä.
Toinen ihan ensimmäisiä videoita, jotka tähän kategoriaan olen laittanut ja jonka pariin ajoittain palaan on tämä Taylor Malin “What Teachers Make”:
Tuokin toimii edelleen erittäin hyvin. Vanha video, sen kyllä huomaa, mutta asia tai esitys ei ole vanhentunut yhtään. Valtavan hyvä.
Erityisen paljon en ole aihetta tutkinut tai etsinyt uusia videoita aiheesta. Vähän harmi, kun nähtävää olisi varmasti vaikka kuinka paljon. Yhdessä työseminaarissa Amsterdamissa päivän aloitti spoken word -artisti ja olihan se hauskaa vaihtelua. Mää tosin oikeastaan haluaisin kuulla vain ne parhaat. Tai jollain tapaa vaikutuksen tekevät.
Hyvää suomenkielistä vastaavaa en ole kuullut lainkaan. Tai suomenkielistä ylipäänsä. Nyt tätä kirjoittaessani koitin vähän kokeilla ja tutkia, mutta eivät tahdo kolahtaa. Talent-suomessa on ilmeisesti Juho Kuusi ollut ihan finaalia myöten. Jonkinlainen uskottavuushaaste tulee vastaan tosi helposti suomenkielen käytössä. Samaan törmännyt toki myös joidenkin aiheiden podcasteissa, videoissa tai vaikkapa rapissa. Jokin siinä englanninkielessä on muka luonnollisempaa ja sulavampaa.
Ehkä osittain johtuu siitä, miten suomenkieltä yleisesti käytetään ja millaisena sitä näkee. Helposti juuri se dynamiikka osin puuttuu ja kun sitä koittaa lisätä tai liikuttelee käsiään TED-talkin tapaan, niin kuulostaa esitys täkäläisisttäin helposti teennäiseltä.
Ja jos pysyy tiukasti tuossa sallitussa mielenmaisemassa, niin sitten on vaan tylsää. Pikaisella etsimisellä parhaan kuuloinen oli ehkä Mieti, jonka linkkaan tuohon alle. Tuokin on ehkä aavistuksen liian lähellä rapin painotuksia, se ei sinänsä ole huono asia, mutta kaipaisin sellaista valtavaa luonnollisuutta, enkä osaa sanoa miten se aidosti kääntyisi. Ehkä osan haasteesta tekee kirjakielen ja puhekielen välissä tasapainottelu, puhekieli kirjoitettuna (ja ehkä sitten runossa) on olevinaan keinotekoista ja vastaavasti kirjakieli puhuttuna. Helppo huudella kun itse ei ole tehnyt ensimmäistäkään. Ja enemmän katselukertoja tämä Kimi Eliaksen veto kyllä ansaitsisi.
Jäätävä pohtimaan mikä englannista tekee luonnollisemman kuuloista. Ehkä osaltaa se, että massiivinen osuus englannista jolle itse altistuu on kovinkin näyteltyä. Ehkä luonnollisen benchmark on vaan vinossa.
Runoista ja puheista
Kovin vaikuttavina voi tuntua runotkin sopivan lukijan lukemana. Vaikkapa Morgan Freemanin tulkintana Invictus. Aika epäreilua vertailua tosin, kun vähissä saattaa olla tekstit jotka eivät hänen lukemanaan toimisi. Ehkä minulle siis enemmän määrää kuitenkin esitys kuin sisältö?
Näiden kanssa samaan sarjaan menee erilaiset motivational speech asiat ja hyvät TED-talkit. Matalan miesääneen lukemana inspirational quotteja on Instagram väärällään, eikä sinänsä ihme, kivahan niitä on kuunnella.
Melkein toivoisi, että meillä olisi puheenpitäminen ja retoriikka täällä suuremmassa arvossa ja enemmän esillä vaikkapa koulussa. Iso peukutus aikanaan lukemalleni Juhana Torkin kirjalle Puhevalta. Ei löydy hyllystä, mutta melkein tekisi mieli sinne hankkia jos sopivasti tulee joskus vastaan. Yllättävän mielenkiintoinen ja hyvä oli kaikkiaan. Kovin motivoiva, ihan melkein teki mieli puhe heti pitää.
Kinetic Typography
Puhutusta tekstistä voi pienellä askeleella siirtyä liikkuvaan tekstiin tai vähemmän tuttavallisesti kineettiseen typografiaan. Typografia itsessään on tekstin (ja kirjainten) asettelun taidetta ja tekniikkaa ja siellä puhutaan kirjasintyypeistä, tekstin koosta, väristä, rivien pituuksista, sana- ja kirjainväleistä ja niin edelleen. Typografia itsessään on valtavan kiinnostavaa, mutta ihailtavaksi asiat on muuttuneet, kun tekstiin tai kirjaimiin on lisätty liikettä. No tämä James Victoren haastatteluvideo ilman liikettä meni elämänohjelistalle muutoin vaan ja sai mut ostamaan yhden hänen kirjansakin.
Ehkä minulle tutuin ja varhaisin, ikonisin esimerkki on Star Wars leffojen avaruuteen karkaavat alkutekstit. Yllä ollut “Mieti” -video ainakin leikitteli teksteillä kanssa.
Monesti muistan jonkin vaikutuksen tehneen videon, josta innostus on lähtenyt liikkeelle, mutta tällä kertaa en. Jossain kohtaa innostuksissani etsin varsinkin YouTubesta paljon videoita ja ihmettelin ja ihailin niitä. Nyt kirjoittaessa helpottaisi paljon, jos pitäisin hyvin kirjaa kaikesta ihailemastani ja voisin vaan jakaa niitä. Ihan niin järjestelmällistä ei valitettavasti tämä tekeminen ole.
Imagine Dragonsin laulusta esimerkki siitä millaisista olen tykännyt:
“Glorified lyrics videos” siis kaikkiaan taitaa olla tuo mun genre. Näitä innostuin kokeilemaan tehdä itse ja se ehkä osaltaan helpottaa tai määrittää tuota mun ihailun tasoa. Hämmentää jälleen kerran miten paljon on työtä siinä että saa tekstin ilmestymään näkyville sillä tapaa kuin haluaa.
YouTubettaja JayAreTV jakaa DaVinci Resolve tutoriaalejaan ja häneltä katsoin kun selitti miten rakensi pelaajakortin näytettäväksi amerikkalaisen jalkapallopelin yhteyteen. Melko monimutkaista tekemistä, eikä ihan seurattavissa, mutta tuon perusteella osaan ihailla paljon paremmin. Ja siis hämmentävää se kuinka paljon työtä noissa on.
Official lyrics video on tähän Jason Mrazin lauluun tehty todella mahtavasti. Aika homma on noiden lappujen kirjoittamisessa ja kuvaamisessakin, mutta melkein sanoisin, että helpommin käy kuin tietokoneella tekemällä… Tämän videon etsiminen kesti muuten luvattoman kauan. Muistin nähneeni “sellaisen hauskan” mutta en muistanut laulajaa enkä laulua. Muistiinpanot olisi mahtavia.
Lyriikka videoiden tekemistä olisi kiva kokeilla enemmän itsekin. Kun hyvän laulun sanat on valmiina ja sitä on kiva kuunnella, niin jää vähän vähemmän taiteiltavaa itselle. Siitä iso peukku edelleen Kimin videolle yllä. Ei ole helppoa kirjoittaa spoken word tekstiä, ei ole helppoa esittää sitä, ei ole helppoa kuvata esitystä noin hyvin eikä ole helpon helppoa lisätä tekstejä siihen päälle. Komea suoritus! 🤩